Helsingin Metsänhoitajat ry:n alkutaival..


Yhdistys on toiminut 31.1.1927 lähtien metsäammattikunnan alueellisena yhdistäjänä. Aloite yhdistyksen perustamiseen tuli Vilho Seppäseltä, ja perustava kokous pidettiin Helsingissä Virkamiestalossa. Siihen osallistui 33 metsänhoitajaa. Yhdistyksen nimeksi tuli Helsingin Metsänhoitajayhdistys - Helsingfors Forstmästareförening

Yhdistyksen nimi muutettiin sääntömuutoksen yhteydessä 23.9.1963 Helsingin Metsänhoitajat ry:ksi. Yhdistys on yksi kuudesta Suomen Metsänhoitajaliiton (nyk. Metsänhoitajaliitto ry - Forstmästareförbundet rf) perustajajäsenyhdistyksistä. Yhdistyksen säännöt tarkistettiin vuonna 2004 (kts: Yhdistyksen säännöt; 3.3.2005) Metsänhoitajaliiton 2000-luvun alussa tapahtuneen isomman sääntömuutoksen jälkeen.

Yhdistyksen tarkoituksena on  toimia alueellaan vaikuttavien jäsentensä yhdyssiteenä. Yhdistys kehittää jäsentensä ammatillisia tietoja ja taitoja, toimii metsätalouden kaikinpuoliseksi edistämiseksi ja luo edellytyksiä jäsentensä arvostuksen lisäämiselle.

Yhdistyksen eräs merkittävä teko oli rakentaa jäsenten käyttöön kämppä vuonna 1948 Nuuksion erämaahan Kolmikulmalammen rannalle. Seuraavana vuonna (1949) valmistui sauna kämpän yhteyteen.  


Helsingin Metsänhoitajat Itävallassa

 

Helsingin Metsänhoitajat ry järjesti 90-vuotista taipalettaan juhlistaakseen viisipäiväisen opintomatkan Itävaltaan lokaluun alussa. Koska matkasta oli tulossa opettavainen ja hauska, kutsuttiin mukaan tovereita myös Julkishallinnon metsänhoitajista ja Luonnonvarakeskuksen akateemisista.

 

Metsätaloudella on Itävallalle saman kokoluokan merkitys kuin Suomelle ja koska kummankin maan metsänhoidon kulttuuri kuten opetus ja tutkimus perustuvat samaan saksalaiseen 1800-luvulta periytyvään akateemiseen juureen, on käytännöissämme paljon yhtäläisyyksiä. Elintaso on kokolailla sama ja metsänomistus jakautuu yhälaisesti yksityiseen ja julkiseen. Suurimmat erot synnyttää geografia ja ilmasto.

 

Matkamme aluksi pääisäntämme Itävallan metsänhoitajaliitto oli järjestänyt meille seminaarin, jossa ammatillisina isäntinämme olivat ministeriön, metsäntutkimuslaitoksen ja metsähallituksen johtajat sekä metsänomistajia edustavan tuottajajärjestön pääsihteeri. Ministeriön nimi, Ministeriun für ein lebenswertes Österreich, Elämisenarvoisen Itävallan ministeriö, kuvastaa kauniisti kokonaisvaltaista luonnon ja tuotannon yhteensovittamisen tavoitetta. Seminaarista saimme erinomaiset eväät seuraavien päivien kohteita varten seurata, miten lähelle tavoitteen oltiin edetty.

 

Puurakentamisen kulttuuri on kukoistanut Itävallassa silloinkin, kun se Suomessa uinui. Esimerkiksi Nuuksion kansallispuiston opastuskeskus Haltian rakennuksessa käytetty massiivipuurakenne CLT on tuotettu teollisesti Itävallassa. Wienissä tutustuimme 24-kerroksisen HoHo-kerrostalon  rakentamiseen. HoHo tulee sanoista Hoch= korkea ja Holtz = puu. Ylimmäksi rakennukseen tulevat asunnot, sitten hotelli- ja toimistokerrokset, väliin terveys- ja hyvinvointipalvelut ja katutasolle ravintolat. Monelle oli yllätys, että puukerrostaloa rakennettiin raskaasti raudoitetun betonisen selkärangan varaan. Insinööritaito ei tuota vielä puusta sellaista rakennetta, jonka lujuuden voidaan osoittaa täyttävän luonnonvoimista kuten maankuoren liikkeistä myrskytuulista juonnetut kestävyysnormit.

 

Ensimmäisenä metsäkohteena oli Heiligenkreutzin luostarin Wienerwaldin metsät Baadenin kylpyläkaupunkia. Metsänhoito helpoissa maastoissa oli jaksollista. Hoidetut metsät täyttyivät paksuista pyökkirungoista ja saimme myös todistaa hoitamattomana riukuuntuneen pyökkimetsän olemassaolon. Puun energiakäyttö eli käyttö lämmitykseen on yhtä vanhaa perua kuin tulen hallinta, vaikka pelkän mediatiedon perusteella sitä ei enää voisi todeksi uskoa. Merkittävä osa luostarin metsäpuutarhan tuotoksesta muuttui lämmöksi paikallisessa hakelämmityslaitoksessa.

 

Lokakuun alun lähes helteisestä Wienerwaldin laaksosta nousimme yöksi Raxalpen vuoriylängön retkeilyalueelle. Ottohausin majatalossa yötä viettäessämme saimme todeta, että tietynasteisen karaistuneisuuden oletetaan itsestäänselvyytenä kuuluvan ylösnousevien turistien karaktääriin; alpiinisilla alueilla ei tulta turhaan käytetä, vaan lämmön turvaa vaatetus. Pieni gemssilauma ilahdutti meitä olemalla aamuhetken tarkkailtavanamme majatalon alaniityllä.

 

Wienin kaupungin raakavesihuolto perustuu vuorilta painovoimaisesti johdettavaan nuoreen pohjaveteen. Akvedukteja on ollut Wienissä jo roomalaisella ajalla, mutta ne eivät kestäneen pimeää keskiaikaa. Nykyinen järjestelmä periytyy 1800-luvun lopulta ja koostuu kahdesta noin 150 kilometriä pitkästä runkolinjasta. Järjestelmän yhtäläisyys Helsingin vesihuoltoon oli suuri: meidän akveduktimme tosin kulkee kokonaan maan alla Päijännetunnelissa ja virtaa pintavettä. 

Olavi Lyly

_________________________________________________________________

Helisingin metsänhoitajat 90v-juhlaillallinen

 

90. toimintavuoden juhlistamiseksi järjestettiin 24.3.2017 Suomalaisella klubilla juhlaillalliset. Kutsuvieraina juhlaa kunnioittivat myös maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen, Loimun järjestöpäällikkö Jukka Sippola sekä Helsingin ja Joensuun metsäylioppilaisen edustajat. Yhdistys palkitsi ansioituneita jäseniä Metsänhoitajaliiton standaareilla. Tilaisuuden puheenvuoroissa muisteltiin yhdistyksen historiaa sekä luodattiin tulevaisuutta.

[Alla oleva kuvakaruselli käynnistyy, kun odotat muutamia sekunteja.]

Uutisia

Ei uutisia

   

Lokakuu 2019

Ei tapahtumia
Lokakuu 2019
40 1 2 3 4 5 6
41 7 8 9 10 11 12 13
42 14 15 16 17 18 19 20
43 21 22 23 24 25 26 27
44 28 29 30 31

RSS